Hyvää joulua kaikille!

Käsintehtyjen lahjojen innoittamana mittailin tällaiset keksiainespurkit veljen perheille lahjoiksi. Idea on ammennettu täältä. Tuo bakerella.com on todella "makea" sivusto amerikan malliin. Näistä ei tullut yhtä hienostuneen näköiset kuin esikuvistaan, mutta aika kiva idea kuitenkin. Reseptiä muutin enemmän suklaakeksimuotoon. Muistelin, että minulla olisi ollut pala sellaista perinteistä punaruutukangasta, mutta jouduin tyytymään kokopunaiseen.

Näihin ei tarvitse lisätä kuin muna ja sulatettu voi, niin keksitaikina on valmis. Ja hyviä keksejä tulikin, piti kokeilla.

  

Tämän puolikoristellun "kauniin" tämänvuotisen joulukuusemme kuvan avulla haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille erittäin hauskaa joulua!

Joululahja nro2

Toinen aikaansaamani joululahja, ja joulun läheisyyden takia ehkä viimeinen, on tuollainen pienehkö huivi. Huivi on "Traveling woman" Ravelrysta. Katsoin juuri, että malli on tullut tällä välin maksulliseksi, joten hyvään aikaan olen ohjeen tulostanut. Samantapaisella tyylillä tehty huivi löytyy esimerkiksi Ullan ohjeista: Lumi-huivi. Omaan huiviini tein vain kaksi mallikertaa välipitsiä, koska pelkäsin langan loppuvan kesken. Lankaa meni noin 80 g. Lanka on Sempati Safir - nimistä, pääosin akryylia, hankittu Tapion kaupasta. Mielenkiintoinen tuttavuus, sillä netistä oli vaikea löytää mitään tietoa Sempatin langoista, muutakuin Turkiksi... Lahjan saaja on villa-allerginen, siksi piti etsiä jotain ei-villaista lankaa lahjaan.
 

Kuvaa ei ehtinyt kauaa tähtäämään, sillä kameran patterit olivat totaalisen lopussa ja se sammui heti kun olin näppäisintä painanut. Koko talossa ei tietenkään ollut yhtäkään toimivaa patteria, ja tuo antiikkinen digikamera vaatii niitä neljä!

Yritin sitten huivia vähän pingottaakin, mutta ei se juuri miksikään tullut. Toivottavasti on saajalle silti mieluinen. Opiskeluhommat ovat vieneet sen verran paljon aikaa, että en ole kerinnyt niitä lahjoja väsäämään niin paljon kuin olisin halunnut. No, joulun jälkeen on näillä näkymin ainakin viikko lepoa, jospa sitten aloittaisi jotain suurempaa itselle vihdoinkin.

Joululahja nro1?

Joululahjoja olen ajatellut tässä kutoa/neuloa mitä kerkiän. Eli luultavasti korkeintaan kaksi paria sukkia... Mutta asiaan. Olen elämäni aikana kutonut kaksi ja puoli paria kunnon sukkia (niitä ekoja ei lasketa kunnon sukiksi). Tässä niistä toiset käyttökelpoiset, se puolikas pari ei tietenkään vielä ole käyttökelpoinen.

Malli on Novitan talvi 2009-lehdestä. Sukista tuli sattumoisin saman väriset kuin mallissa, koska luonnonvalkoinen oli ainoa väri seitsemästä veljeksestä mitä minulla oli varastossa valmiina tarpeeksi. Eli lankana siis Novitan 7 veljestä ja puikot 3½. Ohje oli helppo, varren mallineule kuitenkin tekee sukista hieman erikoisemman näköiset, vaikka olikin siis helppoa tehdä.

Sukat menevät lahjapakettiin. Paketin saajana on luultavasti äitini, jonka jalka on suhtkoht samankokoinen kuin minunkin. Joululahjojen tekeminen on ihanaa, harmi vain että meidän suvussa ei ole itsetehtyä ikinä oikein arvostettu, mutta ovathan sukat aina hyödylliset sentään.

Seuraavana vuorossa onkin sitten Ravelrystä löytynyt ohje Bella-lapasiin ja ehkä tuumin myös ikuisuusprojektia eli pöllölapasia. Pöllölapaset ovat jääneet "pöllööntymään" koska koeversiosta tuli liian pieni ja punainen. Mutta niistä kuvia ehkä seuraavalla kerralla...

Lisää kirjoneuletta

Mieskin sanoi haluavansa kirjoneulepipon kun itsellenikin sellaisen väänsin. Jotain tribaalikuvioita olisi kuulemma saanut olla, mutta tällainen liekkipipo oli lähimpänä tribaalia löytämistäni malleista. En sitten viitsinyt alkaa omasta päästä keksiä jotain erikoista, vaikka kiva se olisi ihan oma mallikin joskus väkertää.

Pipoon on käytetty Nalle-langan loppuja, punainen lanka on Novita Woolia. Puikot muistaakseni 3½. Malli löytyy Ravelrysta, suora linkki Louhittaren luolan ohjeeseen. Malli oli aika haastava, sillä siinä ei ole paljonkaan säännönmukaisuutta, kuten muissa kirjoneuleissa usein. Lopputulos on mielestäni kiva. Miehellehän tämä ei tietystikään kelvannut, vaan on kuulemma liian iso, että purkaamaan joudun tuon mustan osan ja aloittaa kaventamaan heti kirjoneuleosan jälkeen. Okei, myönnän piposta tuli vähän pitemmänpuoleinen...

Nyt olisi korkea aika ruveta tuunaamaan joululahjoja, pipoja, sukkia, lapasia ym. Koska opiskelen tällä hetkellä rahavaratkin ovat rajalliset, joten varastoni langoista tehdyt lahjat ovat lähes ainoita joihin kykenen. No, onhan tässä vielä puoltoistakuukautta aikaa.

Piippa

Kirjoneuletta en olekaan viime vuosina kokeillut, siksipä piti kokeilla neuloa tämä pipo. Suora linkki ohjeeseen löytyy täältä. Ohje on englanninkielinen, mutta koska malli tehdään lähes kokonaan mallikuvista kielitaitoa ei paljon tarvita. Lisäsin muutaman lisäkierroksen joustinneuleeseen, mutta muuten tein kutakuinkin ohjeen mukaan.

Tein Pipon Novitan wool-langasta, pyöröpuikoilla 3½. Mukava oli tehdä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein kirjoneuletta niin, että pidin kumpaakin lankaa sormen päällä ja siitä sitten vedin silmukan tarvittavasta langasta.

Kuvista tuli tuollaiset maalaishenkiset, vaikka itseltä se maalaishenki vähän uupuu. Toivoisin omaavani kunnon maatalon emännän hyviä puolia, kuten pelkäämättömyyden, ahkeruuden ja traktorinajotaidon. Näistä tuo viimeinen olisi kyllä hankittavissa, varsinkin jos pääsisi vähän helpommin käsiteltävän traktorin ohjaimiin.

Kuvissa näkyvät lapaset ovat muutama vuosi sitten tehdyt, lankana seitsemän veljestä ja ohjeena Novitan perusohje.

Banskuleipää käsitöiden lomassa

Ostin viikonloppuna paljon banaaneja tämän viikon eväiksi ja aamupalaksi. Niille ei kuitenkaan ole nyt eväinä niin paljon tarvetta, kun vietämme kotiviikkoa poikien vesirokon takia. Niinpä katselin netistä mielenkiintoisia banaanireseptejä ja törmäsin banaanileipään. Omani on sekoitus muiden reseptejä, pääosin matkittu täältä.

3     banaania
1 dl    sokeria
1     muna
50 g    voita sulatettuna
½ tl    suolaa
5 dl    vehnäjauhoja (osa mielellään grahamjauhoja tai leseitä)
1 tl     leivinjauhetta
1 tl    soodaa
1 tl     vaniljasokeria
½  dl     hasselpähkinärouhetta
1 tl    kanelia

Muussaa banaani, lisää joukkoon sokeria, muna ja voi. Lisää muut aineet ja sekoita. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. 175 asteen uunissa noin 1 h 15 min.

Hyvää tuli, leivän ja kakun sekoitusta. Pikkasen voita päälle voi laittaa. Käsityörintamalla ei ole hiljaista, selailen vaan pääosin lehtiä ja Ravelrya varsinaisen tekemisen sijasta. Etsin täydellisen liivin/pikkupuseron ohjetta tai sitten jotain pikkukivaa, johon soveltuisi omat langanloppuni. Keskeneräisiä töitäkin kyllä löytyy, jotka valmistunevat pikkuhiljaa, tai sitten eivät.

Lahjapipo ja muuta mukavaa

Anopilla on huomenna synttärit. Mies peräti ehdotti, että neuloisin äitillensä pipon. No, mikäpä siinä. Lankahyllystä löytyi paksua rauhallisen väristä lankaa (kaikki lankani eivät todellakaan ole ns. rauhallisen värisiä) ja Ravelrysta ohje. (An Unoriginal Hat, suora linkki blogiohjeeseen) Kuvat ovat huonoja, iltasella otettuja sisäkuvia...

Tässäpä tämä pipo nököttää sängynpäädyssä. Pipo oli nopea tehdä, mutta kuitenkin mielenkiintoinen, kun noita palmikonkiertoja aina välillä on. Lopputuloksena paksu ja ihana pipo. Jos anoppi ei tykkää, pyydän tämän itselleni... Taatusti teen tällaisen kyllä itselleni muutenkin jossakin välissä, vaikka pipo ei näissä kuvissa näytäkään parhaita puoliaan.

Lankana on Viking Balder ja puikkoina kasin pyöröt. Aika nihkeästi kulki lanka ainakin minun pyöröpuikoillani, helpommalla olisi varmaan päässyt sukkapuikoilla.

Tuossa ylhäällä on sitkeä tapaus. Mehuvärjätystä Novita Wool-langasta olisi tarkoitus tulla pitsihuivi (ohje: Knitty). Edistyminen on aika hidasta ja ohje sen verran kinkkinen, että jokaisen tauon jälkeen joutuu opettelemaan kuvion taas alusta. Tällaiset pitsikuviomallit pitäisi tehdä aina yhdellä kertaa loppuun, mutta sehän olisi minulle aivan liikaa, todellakin. Tässä nyt sitten mietin, että puranko tämän ja teen langasta sellaisen kaulurintyylisen (cowl) vai jaksanko jatkaa huiviksi asti. Ihanan kevyt ja kaunis tästä kyllä tulisi, jos sen loppuun asti pakertaisi.

Ystäväni hyvä elämänohje on, että pitäisi ajatella positiivisesti, jolloin elämä helpommin olisikin positiivisempaa. Eihän se aina näin ole, mutta eipä negatiivisella ajattelulla nyt ainakaan mitään positiivista synny. Ajattelin aloittaa myös tässä blogissa positiivisemmat ajat: ei enää valitusta siitä kuinka opiskelu vie viimeisetkin mehut vaan mietintöjä mm. siitä mitä aikuisena opiskellessa oppii. Maanantainakin minulla on vieraiden ihmisten edessä esitelmät englanniksi yritysten strategioista ja ruotsiksi itse valitusta aiheesta. Opin kieliä, opin esiintymään, opin mokaamaan... Stop. Negatiivisuuspeikko se siellä taas nakertaa. No, hiljaa hyvä tulee.

Sekalaista sakkia syksyssä

Tällainen kerä löytyi lattialta, lieneekö edellinen päivitys sittenkin pelkkää unta...

 

 Hei, mikä tämä on?

 Saadaanko me tää ikiomaksi?

Ei, kyllä kai kerä löytää paremman muotonsa tulevaisuudessa. Mielellään ei kuitenkaan kissanlelunarukasana...

Valmistakin on tullut:

Nuorempikin poika sai pöllöpiponsa. (ravelrylinkki).  Lankana Drops Fabel ja Alpaca. Puikot 4½. Lapsen koolla tein, hiukan tuli isohko varsinkin tuo resorireunus. Mutta tykätty oli kyllä.

Syksy on jo todellakin tullut, niinkuin ikkunastakin näkee. Nyt on onneksi vähän aurinkoisempi päivä, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että yöt ovat jo huippukylmiä.

Tupaantuliaisissakin piipahdettiin viikonloppuna, tein tällaisen sydänkuvioisen keittiöluudun lisälahjaksi. Lankana Novita bambu. Ohje oli helppo ja luutua oli mukava tehdä. Viimeiset rivit tein autossa matkalla juhliin, seuraavalla kerralla voisi lahjan teon ehkä aloittaa hiukan aiemmina... Kuvakin on sitten aika huono, kun kuvaus onnistui vasta lahjan antamisen jälkeen, eikä siinä sitten viitsinyt kauaa etsiä oikeaa kuvakulmaa.

Muuten elämä on harvinaisen stressaavaa; kun aloitin opiskelemisen näin "vanhemmalla" iällä, yritän tietysti valmistua niin pian kuin mahdollista. Se tietysti tarkoittaa montaa kurssia yhtä aikaa ja jatkuvasti saisi olla lukemassa tenttiin tai väsäämässä jotain ryhmätyötä tai esseetä tai .... Eikä vanha jaksa :) No, sillä mennään mitä jaksetaan. Eihän sitä parhaita numeroita tarvitse saada, paperit vain (mielellään nopeasti). Olen tällä hetkellä kokoaikainen opiskelija, eli en käy töissä. Minun pitäisi siis jaksaa hyvinkin. Jos jollain on ylimääräistä energiaa, täällä otettaisiin se mielihyvin vastaan...

Mösien mösä

Tapahtui eräänä iltana, ei niin kauan sitten, että eräs tyttö (nainen) päätti haluavansa neuloa. Siis neuloa niin, että tulisi jotain valmiiksikin ja nopeasti. Tyttö otti sängyllä hyvän istuma-asennon nojaten tyynyjen pehmustamaan sängynpäätyyn, hänellä oli seuranaan paksua lankaa, paksu lyhyt pyöröpuikko ja nukuttamista vailla oleva pieni poika. Poika, joka ei kyllä ollut sanan varsinaisessa merkityksessä aivan pieni enää (6v) nukahti viidessä minuutissa ja siitä alkaakin tämän tarinan jännittävämpi osa...

Tyttö ei viitsinyt nousta enää sängyltä lämpimän peiton alta katsomaan ohjeita vaan antoi langan soljua sormiensa välitse. Pipo, hiukan baskerimallinen, muttei mikään mahdoton, siinsi tytön tavoitteena. Tyttö muisteli, että kun hän oli joskus neulonut hiukan paksummalla langalla, työssä oli ollut mukana jotain 80 silmukkaa. Se vaikutti nytkin hyvältä lähtökohdalta. Muutama kierros 2o,2n - neulosta ja sitten lisäten 8 silmukkaa tasavälein ja sileää silmänkantamattomiin. ( No ei nyt aivan.) Näkihän tyttö heti, että päähineestä vaikutti tulevan varsin väljä, mutta parempi liian iso kuin liian pieni, tyttö vakuutteli itsellensä ja antoi puikkojen soida. Kaikenlaisia ajatuksia kulki tytön mielessä, tunti kului ajatuksen voimalla.

Varmaan voisi alkaa kaventamaankin, tyttö mietti ja neuloi kaksi silmukkaa yhteen ensin kahdeksan silmukan välein, välikierros, sitten kavennukset seitsemän silmukan välein, kuuden silmukan... Työhän loppuu pian seinään, tyttö suri, sitten pitää alkaa varmaankin nukkumaan. Todellisuuskin iski, eihän tällaista tule ikinä käytettyä. Pipo oli mahdottoman iso, oikein megamyssy. Mutta nämähän ovat nyt muotia, mutta enhän minä seuraa muotia, ajatukset risteilivät tytön päässä. Sen verran tyttöä epäilytti, että hän jätti viimeiset kymmenen silmukkaa puikoille, eikä uskaltanut siinä illalla katkaista lankaa. Jos vaikka tulisi purkamisen tarve aamulla... Näine mietteineen tyttö nukahti, ei nyt niin tyytyväisenä, muttei niin epätyytyväisenäkään. Eikö tärkeintä olekin matka eikä maali.

Sen pituinen se.

Vaikka tämä kuulostikin sadulta, on tarina kuitenkin tosi. Vakuuttaakseni teidät armaat lukijani siitä, esitän seuraavaksi muutaman otoksen tästä ihmeellisestä myssystä. Olkaa hyvät!

Tämä on todellakin kyseinen mösä, eikä istuinalusta, joksi se kokonsa puolesta sopisi paremmin...

Tyttö juoksi vesisateessa myssy päälaella keikkuen, eikä se näyttänytkään enää yhtään niin typerältä..

Nämä ovat ainoat kuvat jotka onnistuin saamaan, ennen kuin tyttö hävisi nauraen yöhön... Vaaleanpunaisen myssy päässään.

Ja tiedonhaluisille tiedoksi: lankana oli Sirdar Hug ja puikkokoko 8.

Yleistä häslinkiä

Käsityörintamalla on aika hiljaista, suunnitelmia kyllä on, mutta toteutukset uupuu. Ihmeen kauan minulla on ollutkin neulomisinnostus tällä kertaa päällä, sillä yleensä innostukset vaihtelee välillä: käsityöinnostus - leipomis-ja ruoanlaittoinnostus - sudokuinnostus - lukemisinnostus ja välillä jotain muuta. Seuraavana olisi vuorossa toisen pojan pipo, kun kerran vanhempi sai jo omansa. Ostin kuitenkin yksiväristä samansävyistä lankaa toisen langan seuraksi ja tarkoitus olisi tehdä seuraava pipo noilla langoilla kaksinkertaisena, muuten tulee aika ohut (ja tietenkin tekeminen kestää kauemmin...).

Muuten elämä on mennyt hösäämisessä. Koulu alkoi ja heti osittain kaduttaa. En tiedä onko minulla tarpeeksi voimia opiskeluun. Pelkkä koulumatka tuntuu todella rasittavalta, noin 200 km edestakaisin vanhalla autolla, josta aina alkaa kuulumaan jotain ylimääräisiä kolinoita. Inhoan ajaa ison kaupungin keskustassa vaikka ehkä siihen tottuu kun kaupunki tulee tutummaksi, mutta se bensan määrä mitä tähän saa kulutettua! Tarkoitus on kyllä mennä välillä myös linja-autolla, mutta vuoroja menee vain aamulla ja iltapäivällä, jolloin koulupäivä venyy 12 tuntiseksi ja myös lasten hoitopäivä alkaisi kuuden maissa aamulla... Kaikenmoista taakkaa sitä itse itselleen haluaa, no onneksi yliopisto-opinnot ovat sen verran joustavia, ettei tarvitse koululle joka päivä raahautua. Ja mä oon innoissani! Hullu mikä hullu...

Iltaraitoja

Huivin nimi tulee siitä, että tein yhden raidan iltaa kohti sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Silmukoita on noin 190, en jaksanut tarkistaa, koska silmukoiden määrä ei ole niin tarkka tällaisessa. Puikkoina kutosen pyöröt, koska ne oli ainoat omistamani pitemmät pyöröt. Huivista tuli aika kiva ja pehmeä, ainaoikeaa, kaksi kerrosta kutakin väriä 7 veljestä - lankaa. Mukavasti sai langanloppuja käytettyä.

Kuvaaminen oli aika mielenkiintoista, pihalla kovassa tuulessa kamera toisessa kädessä. Huivi ei oikein tuo parhaita puoliaan esiin...

Syksy on ainakin täällä päin jo kunnolla alkanut, joten huiville tuleekin pikimmiten käyttöä. Huivista tuli suhteellisen kapea ja lyhyt, koska leveän huivin pitäminen tuntuu minusta siltä, kuin olisi joku niskatuki kaulan ympärillä ja pitkän huivin päät taas eksyy kaikkiin kiellettyihin paikkoihin.

Pipo nro 1

Vanhemman pojan pipo on valmis. Lanka on pojan itse valitsemaa ja tietenkin sitten tosi ohutta, joten neulominen kestää jonkin aikaa ja pipo vaatii ehkä jostain kuluneesta trikoopaidasta tehdyn vuorin, jotta sillä pärjäisi edes pienillä pakkasilla.

Lanka: Dropsin Fabel
Puikot: 2½ pyöröt
Malli: Who? (ravelrysta) pöllökuvio

Langan ohuudesta johtuen tein mallista aikuisten koon ja lisäsin vielä yhden mallikerran eli 121 silmukalla neuloskelin. Koska lanka on tuollaista moniväristä, pöllökuviot eivät tule hyvin esiin, mutta onpa kuitenkin jotenkin kivempi kuin pelkällä sileällä tehty pipo. Pöllön päät jäi sen verran pieniksi (myös sen takia kun hyppäsin yhden kierroksen yli) että pitäisi hankkia esimerkiksi jotain puuhelmiä silmiksi, napit ovat liian isoja.

Nuo päälakikavennukset on aika kivat.

Huomioimatta kannattaa jättää takana näkyvän tietokonepöydän sotkuisuus, nuori herra ei valokuvan ottohetkellä suostunut nousemaan tuolista, koska ruudulla näkyi juuri Viirua ja Pesosta. Ihania ohjelmia kyllä ovat, näin sivuhuomautuksena.

Taas sen huomaa, ettei kannata pienistä valitella:" keuhkot on vähä kipeet, kylki on vähä kipee..." NO, nyt iski päälle oikein kunnon flunssa taas toisen sellaisen perään ja ne keuhkot ovat nyt yskiessä sitten todella kipeät. Ja koska tulehdusarvot ei ole nousseet, kyseessä on virus, joka pitää vain kärsiä. Nyt alan ymmärtämään äreitä vanhoja vaareja ja muoreja, jos kipu on jatkuvaa on vaikea olla iloinen. Kunnioitan niitä, jotka siihen pystyvät!

Öisiä ajatuksia

Ei, yskäni ei ole vieläkään täysin asettunut ja kyllä, kipeänä on niin keuhkot kuin kylkikin. En kai minä muuten olisi hereillä keskellä yötä, kai...

Surua on monesta asiasta, tällä hetkellä pahimpana se, että eräältä rakkaalta, vaikkakin jo iäkkäältä ihmiseltä on löytynyt levinnyt syöpä. Lapsuudesta muistan hänet mahtavana ihmisenä, huono omatunto vaivaa kun aikuisiällä ei ole tullut usein kyläiltyä hänen luonaan. En tunne häntä ikäänkuin aikuinen aikuisena, jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan. Mutta kai syyllisyys tällaisessa tilanteessa on ihan inhimillistä, en muutenkaan ole vanhempiani ja veljiäni lukuunottamatta kovin läheinen sukuni kanssa, pääasiassa nähdään sukujuhlissa. Mutta aina miettii niitä menetettyjä tilaisuuksia.

Suren myös kesän päättymistä. Viime talven pakkasten keskellä olin kuin zombie, en edes muista lopputalvesta mitään, toivoin vain, että se loppuisi. Tämä syksy päättää myös tietynlaisen rentousjakson, kun parin vuoden työttömyyden/lomautuksien/pätkätöiden jälkeen olemme kumpikin mieheni kanssa aloittamassa jotain uutta. Minä aloitan päiväopiskelut yliopistossa ja mahdollisesti jonkin osa-aikatyön ja mies on pääsemässä tai ainakin kunnolla hakemassa kokopäivätöihin. Hyvästi siis kiireettömät aamut, extempore-lähdöt jonnekin, päiväkävelyt ja rauhalliset päivät vailla minkäänlaista aikataulua. Tervetuloa paniikkiaamut lasten hoitoonviemisineen, auto-ongelmat, aikataulut ja stressi, mutta toivottavasti myös mukavat haasteet ja uudet tuttavat. Katsotaan kuinka äijän ja ämmän käy.

Sitten asiaan, joka vähän liippaa käsitöihin päin, eli olen omin kätösin kaatanut väriaineen ja suolan pesukoneeseen, sekä nostanut kovalla työllä pari kangaskappaletta sekaan, lisäksi värjätyt pyyhkeet/kassin piti nostaa vielä kuivumaankin. Mikä saavutus! Mutta suosittelen kyllä muillekin, itselläni ajatus lähti tuosta kangaskassista, mikä oli ehjä mutta kamalan haalistunut. En halunnut heittää hyvää ja tilavaa kassia kuitenkaan vielä pois, joten ostin pinkkiä pesukoneväriä, laitoin parit harmaantuneen vaaleat pyyhkeet sekaan, sekä mm. mustavalkoraidallisen topin, joka oli muuttunut musta-harmaa-raidalliseksi. ( Ei kuvassa, kun tuli niin kivan näköinen, että piti saada heti päälle.)

Loppukesän tunnelmia

Olen ollut niin tuottoisalla päällä, että unohdin kuvata yhden pipon jonka lähetin jo lahjaksi. Blogin pitäminen saa tuottoisaksi. Kyseessä oli samanlainen rinsessapipo-ohjeella tehty pipo jota olen tehnyt jo aiemmin. Nyt tein sen lilasta jämälangasta ja virkkasin siihen pinkin kukan. Puikot vaihdoin puolta numeroa isommiksi eli 3½, piposta tuli niin joustava, että mahtuisi varmaan kahdellekkin pikkutytölle yhtä aikaa. Mutta toisaalta pysyy varmaan yhdenkin päässä.

Laitanpa sitten kuvan mieheni tämän viikkoisesta "käsityöstä", sillä omia (kuvattuja) töitä ei ole valmistunut:
Mökki on mummolaan menossa.

Ja Einarin hassutuksista:

Ehtoot alkavat olemaan sen verran pimeitä, että syksyn huomaa olevan ovella. Toivottavasti syksy jatkuisi kuitenkin lämpimänä pitkään, ettei tulisi tämän lämpimän kesän jälkeen liian suurta pudotusta todellisuuteen...

Mehuvärjäystä

Pitihän sitten minunkin, kun kaikki muutkin. Nimittäin Kool Aidata. Helppoa ja halpaa, voin suositella. Tässä lopputulos:

Käytin neljä pussia väriä ja n. 200g lankaa. Vain Strawberrystä tuli kunnolla väriä, muut olivat hailakampia. Enemmänkin väriä olisi voinut siis olla.

Nuo kaksi tummempaa vyyhtiä ovat harmaasävyllistä Woolia, onneksi tuli noihin kokeiltua tuo tummemmanpunainen väri, kun muuten olisivat jääneet aika harmaiksi. Lisäksi laitoin Mangoa, eli oranssinpunertavaa. Tuossa vaaleammassa vyyhdissä on valkoista seitsemää veljestä- lankaa vajaa 100 grammaa. Väreinä Lemonade (vaaleankeltainen) ja Slammin' strawberry kiwi (pinkki). Alakuvassa näkyy reunassa tuo sävywool, mitä sain kaupanpäällisiksi lankakaupassa, sopivaa siis kokeiluihin.

Tässä ylimalkainen ohje:
(muitten ohjeita mukaillen)

Vyyhditä langat vaikka nojatuolin ympäri. Sido löyhästi. Jos kerät löysiä voi värjätä sellaisenaan.
Liota lankaa muutama minuutti vedessä.
Tee mehuseokset jauheista, mielestäni seoksen vahvuudella ei ole niin väliä, mielellään aika vahvaa.
Puristele langasta vähän vettä pois, laita langat esim. laakeaan piirakkavuokaan.
Kaada mehuseoksia sinne tänne mielialan mukaan ja kääntele lankaa vähän.
Mikroon pariksi minuutiksi. Jos vesi vielä värillistä minuutti lisää.
Huuhtele langat ja laita kuivumaan. Avot!

Eli periaatteessa siis langan päälle mehu ja mikroon.
Perusteellisemmat ohjeet löytyy mm. googlettamalla, näillä minun ohjeilla tulee sellaisia sinnepäin värjäyksiä. Mutta itse tykkään. Ja ei kyllä edes sotkenut, hellalla värjätessä voi tietysti tulla vähän enemmän sotkua.

Nyt pitäisi sitten neuloa näistä jotain kivaa, silloinhan sen vasta näkee kuinka värit asettuu.

Pikkuiset neuletyöt

Jostain syystä olen aina ennemmin tehnyt pääasiassa isompia neuletöitä, kuten paitoja. Nyt vasta olen innostunut pienemmistä ja helpommin valmistuvista töistä, kuten pipoista ja lapasista. Into onkin valtava, kun joka viikko on mahdollisuus saada jotain uutta ja ihanaa valmiiksi. Toisaalta näihin nopeampiin töihin ei kerry sellaista "sidettä" kuin johonkin ikuisuusvillapaitaan. Tulevaisuudessa tuskin muistan missä ja milloin neuloin näitäkin rannekkeita, mutta ihanat ne ovat silti. Ensimmäiset tekemäni rannekkeet:

Lankana Seitsemän veljestä, jota meni n. 70 grammaa.
Puikot: 3½
Ohje Knittystä .

Ohje oli helppo, lisäsin ranteeseen yhden mallikerran enemmän, jotta ei jäisi niin lyhyeksi. Rannekkeet pääteltiin ns. pivot-päättelyllä, helppo sekin kun googlettamalla katseli vähän ohjeita. Minun ymmärtääkseni tarkoitus on tehdä nirkkoreuna. Jos ymmärsin tarkoituksen aivan väärin, olisi kiva jos joku tietävämpi valaisisi asiaa.

Tässä lisäksi valmiina tämä vauvansetti, jota olenkin jo blogissani vilautellut. Lankana oli Dropsin Baby Merino, jota on ihana neuloa. Hatun malli on ravelrysta, Top down bonnet with anime character. Jätin tuon "anime characterin" vielä ainakin kirjomatta, mutta neuloin tuollaiset hauskat korvat. Olen jo hetken miettinyt jotain koristusta tai kirjontaa, jolla voisin kuvioida nuo kaikki osat, jolloin ne näyttäisi enemmän kuuluvan yhteen, mutta jollen keksi mitään voin ne näinkin antaa lahjaksi. Lahjalle tulee näillä näkymin tarvetta vasta vuoden vaihteessa, joten siihen asti on aikaa pohtia.

Hatun mallin oli joku ystävällinen suomentanut, kiitän. Hatussa oli paljon minulle uusia neuletekniikoita, joten hattu ei pienestä koostaan huolimatta valmistunut kovin nopeasti. Uutta oli mm. kasialoitus, jolla hattu aloitettiin ylhäältä päin ja nyörit tehtiin i-cord-tekniikalla, jota myös kokeilin ensimmäistä kertaa. Jostain syystä takkusin ohjeessa monta muutakin kertaa, mutta suurinpiirtein sellainen tuli kuin pitikin. En ole paljon neulonut pyöröllä, niinpä takkusin jo siinä, miten saan ainaoikeaa pintaa pyöröneuleessa... I-cordin tekeminen ainakin oli superhelppoa, joten ei kannata heivata neuleohjetta vaikealta kuulostavien sanojen takia.

Lämmintä tuntuu vielä tänäänkin olevan, mukavia loppukesän päiviä kaikille!

Löytökissojen invaasio

Keväällä haettiin kaksi nuorta tyttökissaa löytökodista omaan kotiimme. Pari viikkoa sitten haimme taas kaksi kissaa. Pojat ovat veljeksiä ja olleet yli vuoden löytökodissa. Ihania kuitenkin ovat, joten onneksi niitä ei ole missään vaiheessa lopetettu.
      

                      
                                                                    Einari noin 2 vuotta

                                                                    Pete 3 vuotta


Flunssani jatkuu vieläkin. Flunssassa melkein pahinta on tietynlainen aistittomuus: ei kuule kunnolla kun päässä humisee, ei haista kunnolla, ei maista juuri mitään, ei tunne kunnolla kun kipu ja lääkkeet rasittavat liikaa, näköaluekin kapenee ja välillä vääristyy. Tuntuu kuin olisi jonkun muovikuplan sisällä. Onneksi itse olen kuitenkin jo parempaan päin menossa flunssan suhteen, kova yskiminen on kuitenkin mahdollisesti aiheuttanut kylkiluumurtuman tai sitten kyse on jostain lihasrevähtymästä, oikea kylki kainalon alta on todella kipeä ja litran maitopurkkikin on liian painava nostettavaksi.
Pitää tehdä siis kevyitä käsitöitä.

Pipoilua ja kipuilua

Viikon verran olen kärsinyt kamalasta yskästä, siis niin kamalasta, ettei mulla ole sellaista ikinä ennen ollut. Nukuttua ei saa yöllä eikä päivälläkään.

Ainut mitä pystyy tekemään on koneen äärellä oleminen ja Ravelryn salojen tutkiminen. Olo on niin tokkurainen, ettei pysty oikein päättämään, mitä ihmettä tekisi seuraavaksi. Tai sen kyllä keksisi, mutta pitäisi keksiä sellaista, mitä saisi kotona olevista langoista toteutettua. Jostain syystä mulla on aina vain yksi tai kaksi kerää tiettyä väriä ja laatua, niinpä joutuu vähän soveltamaan. Tällaisen pipon sain aikaseksi:

Lankana Sirdar Hug (50g)
Puikot 4½ ja 6 pyöröt
Malli: Snappy Hat (ravelry)

Lanka on Tapion kaupan alennuksesta. Tykkäsin kovasti langasta, pitäisi hakea vähän lisää. Piposta piti tulla minulle sopiva, mutta tein sitten vähän matalamman kun huomasin, että aika niukka on. Nyt pipo on sopivampi kummitytölleni, jolle menee lahjaksi. (Kuinka monta pipoa 4-vuotias tarvitsee? No, ajatus on tärkein...) Itselleni ajattelin kyllä tehdä samanlaisen vähän isommilla puikoilla, lanka on NIIN ihanaa.

Kävin poikieni ( 5 ja 6.v) kanssa viimeksi lankakaupassa ja he saivat valita haluamansa pipolangat. Siinä olisi seuraava työmaa, mutta en ole vielä löytänyt poikien pipomallia, jossa olisi joku juju, mutta kävisi vielä eskari-ikäisellekin. Pitää varmaan vähän itse säveltää...

Juhliin

Kesäkuussa ostin 300 grammaa Dropsin Cotton-Viscosea aikeena tehdä jokin pikkujakku tai bolero mekkoni seuraksi häihin. Mekoksi ajattelin laittaa omana hääpukunani toimineen kirsikanvärisen puvun jossa on hopeanvärisiä koristeita. Hopeanvärinen asuste olisi sopinut hyvin yhteen mekon kanssa. Tässä kuva siitä mitä sain langasta aikaan:

Aloittelin langasta kivaa poikittain neulottavaa jakkua, mutta lanka on tosi vaikeaa neulottavaa ja siinä näkyy epätasaisen neulonnan jälki liian hyvin. Minulla kun tuo käsiala tuppaa vaihtelemaan päivittäin, riippuen siitä kuinka kireällä hermoni ovat, tai jotain. Ensimmäinen yritys meni siis purkuun. Tämä valmis bolero on tehty kaksinkertaisella langalla, jolloin epätasaisuudet saa paremmin anteeksi ja valmista tietysti nopeammin. Ohjeena on Ravelryn Cropped raglan sweater , helppo malli, joka neulotaan ylhäältä alaspäin. Omaan malliini lisäsin neljä napinreikää, mutta kiireen vuoksi kiinnitin boleron kuitenkin vain koristellulla hakaneulalla. Pituutta piti laittaa vähän vähemmän, koska lanka olisi muuten loppunut kesken.

Häät olivat eilen. Omaa ihanaa hääpukua en voinutkaan laittaa, sillä en saanut ylikiloja karistettua ajoissa. Mutta musta toppi ja mustat ohuet liehuvat housut sopivat boleron kanssa oikein hyvin. Kuvat ovat lapsieni ottamia ja näytän niissä kyllä karmealta, mutta tyytyväinen silti olen yksinkertaiseen bolerooni, tulee olemaan taatusti monikäyttöinen.

"Prinsessamainen" olo

Paksuihin lankoihin tottuneena oli jotenkin erikoista, että samaa pientä pipoa piti neuloa monta iltaa. Rinsessapipo Ullan sivuilta oli kuitenkin ihanan yksinkertainen mutta samalla kivan näköinen, sitä tuli tehtyä ihan innolla. Lankana Dropsin Baby Merino ja puikkoina kolmosen pyöröt. Kuvat otettu iltasella, joten eivät ole parasta A-luokkaa.

Pipo on tarkoitettu nelivuotiaalle kummitytölleni, virkattu kukka on oikeasti lilan värinen. Muokkasin mallia sen verran, että aloitin 124 silmukalla. Kavennusten vuoksi parempi aloitussilmukkamäärä olisi kuitenkin ollut 120 tai 128, nyt ei mennyt kavennukset ihan symmetrisesti. Kukan ohje löytyy täältä. Ihana ja helppo ohje.

Mallina tässä nuorempi poikani. Ihan kiva kuulemma hänenkin mielestään, mutta pinkki ei oikein säväyttänyt.

Uusi blogiasu

Olen vasta aloittelijabloggaaja ja eilinen ilta meni ulkoasua etsiessä. Löysin kivan, mutten saanut sitä sopimaan. Onneksi löysin tämän toisen kivan, jossa pieniä yhteensopivuusongelmia ja englanninkielistä tekstiä, mutta pientä sommittelua vaille vain.
Kirjoitan tätä töistä, päivät ei siis kovin kiireisiä ole. Kivempi melkein olisi jos olisi enemmän tekemistä, eipä tylsistyisi. Mukavia hellepäiviä kaikille!

Puikkopaikka - Paikkapuikko

"Pitäisi joskus tehdä"-listani pitkäaikaisin asukki on vihdoin tehtynä. Tietysti minun piti itse suunnitella malli ja toteutus, vaikka valmiista mallista olisi varmasti tullut parempi ja käyttökelpoisempi. Pyörää ei välttämättä tarvitsisi aina keksiä uudelleen. Mutta ihan hyvä näinkin. Saanko esitellä: puikkopussukka.

Koko n. 65 x 40, kankaana kahta samanlaista mutta eriväristä verhokangasta, joista piti joskus tulla muka joku laskosverhon tyyppinen kapistus. Nyörinä ensimmäisenä käteen osunut, pojan kuluneista housuista löytynyt vyötärönaru. Ja tuo narukiinnityshän on ihan väärällä puolella, koska viimeiseksi jää silloin tuo paksu lokero törröttämään... Toisinpäin käärittynä paketti olisi vähän siistimpi.

Ompelu ei ole minun vahvimpia lajejani. Täytyy ensin puolustaa itseäni, ennen kuin kerron, että lokerikot on surautettu vapaalla kädellä ja osa niistä on tosi ahtaita. Ja että surautin kappaleet ensin pussiksi ja sitten vasta ompelin lokerikot, eli ompeleet näkyy myös toisella puolella. En kehdannu ottaa toisesta puolesta edes kuvaa, varsinkin kun kone on tehnyt lankasöheröt joka lokerikon alkupäähän. Mutta ajaa asiansa, vielä kun löytäis loputkin puikot.