Piippa

Ihana kesä ollut, nyt vasta alkaa syksyn henkäys tuntumaan, tästä varmaan siirrytäänkin suoraan talveen ja minä olen varautunut siihen (no, talvikengät on kaupassa vielä, mutta muuten). Viime päivityksessäni ilmoitinkin, että minun mielestäni pipojen pitää olla paksuja ja lämpimiä. No, viimeisin aikaansaannokseni onkin sitten kunnon tavaraa...

Ohje on Moda-lehdestä 1/2012, lankana Dropsin Nepal ja puikot 4½. Lankaa meni täydet kolme kerää eli 150g, en ole näin painavaa pipoa varmaan ennen neulonutkaan. Ei aivan mikään nopein työ tehdä, sillä joustinta on mukava pätkä ja mallineule on joka toisella kierroksella pelkkää palmikonkiertoa. Yritin opetella palmikonkiertoja ilman apupuikkoa, mutta nopeammin sain valmista apupuikon avulla. Apupuikkona käytän aina selvästi ohuempaa tavallista sukkapuikkoa, jonka laitan odottavine silmukoineen neuleeseen pystyyn ja neulon ilman puikon siirtoa siitä suoraan silmukat. Vaikea selittää sanoin, mutta voi olla, että se on aivan yleinenkin tapa tehdä palmikonkiertoja.

Jos tämä ei ole lämmin, ei sitten mikään, tuo palmikko-osuuskin on paksua kuin mikä ja kaksinkertainen reunus suojannee korvia mukavasti. Ei ihan mikään alkusyksyn pipo. Lanka on ihanan pehmeää, villan ja alpakan sekoitusta.

Yksikseni muutosta on kulunut nyt vuosi. Vuosi täynnä vaikeuksia, mutta myös kasvamista ja ilonpisaroita. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.