maanantai 27. syyskuuta 2010

Sekalaista sakkia syksyssä

Tällainen kerä löytyi lattialta, lieneekö edellinen päivitys sittenkin pelkkää unta...


 Hei, mikä tämä on?



 Saadaanko me tää ikiomaksi?


Ei, kyllä kai kerä löytää paremman muotonsa tulevaisuudessa. Mielellään ei kuitenkaan kissanlelunarukasana...

Valmistakin on tullut:

Nuorempikin poika sai pöllöpiponsa. (ravelrylinkki).  Lankana Drops Fabel ja Alpaca. Puikot 4½. Lapsen koolla tein, hiukan tuli isohko varsinkin tuo resorireunus. Mutta tykätty oli kyllä.


Syksy on jo todellakin tullut, niinkuin ikkunastakin näkee. Nyt on onneksi vähän aurinkoisempi päivä, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että yöt ovat jo huippukylmiä.


Tupaantuliaisissakin piipahdettiin viikonloppuna, tein tällaisen sydänkuvioisen keittiöluudun lisälahjaksi. Lankana Novita bambu. Ohje oli helppo ja luutua oli mukava tehdä. Viimeiset rivit tein autossa matkalla juhliin, seuraavalla kerralla voisi lahjan teon ehkä aloittaa hiukan aiemmina... Kuvakin on sitten aika huono, kun kuvaus onnistui vasta lahjan antamisen jälkeen, eikä siinä sitten viitsinyt kauaa etsiä oikeaa kuvakulmaa.


Muuten elämä on harvinaisen stressaavaa; kun aloitin opiskelemisen näin "vanhemmalla" iällä, yritän tietysti valmistua niin pian kuin mahdollista. Se tietysti tarkoittaa montaa kurssia yhtä aikaa ja jatkuvasti saisi olla lukemassa tenttiin tai väsäämässä jotain ryhmätyötä tai esseetä tai .... Eikä vanha jaksa :) No, sillä mennään mitä jaksetaan. Eihän sitä parhaita numeroita tarvitse saada, paperit vain (mielellään nopeasti). Olen tällä hetkellä kokoaikainen opiskelija, eli en käy töissä. Minun pitäisi siis jaksaa hyvinkin. Jos jollain on ylimääräistä energiaa, täällä otettaisiin se mielihyvin vastaan...

tiistai 21. syyskuuta 2010

Mösien mösä

Tapahtui eräänä iltana, ei niin kauan sitten, että eräs tyttö (nainen) päätti haluavansa neuloa. Siis neuloa niin, että tulisi jotain valmiiksikin ja nopeasti. Tyttö otti sängyllä hyvän istuma-asennon nojaten tyynyjen pehmustamaan sängynpäätyyn, hänellä oli seuranaan paksua lankaa, paksu lyhyt pyöröpuikko ja nukuttamista vailla oleva pieni poika. Poika, joka ei kyllä ollut sanan varsinaisessa merkityksessä aivan pieni enää (6v) nukahti viidessä minuutissa ja siitä alkaakin tämän tarinan jännittävämpi osa...

Tyttö ei viitsinyt nousta enää sängyltä lämpimän peiton alta katsomaan ohjeita vaan antoi langan soljua sormiensa välitse. Pipo, hiukan baskerimallinen, muttei mikään mahdoton, siinsi tytön tavoitteena. Tyttö muisteli, että kun hän oli joskus neulonut hiukan paksummalla langalla, työssä oli ollut mukana jotain 80 silmukkaa. Se vaikutti nytkin hyvältä lähtökohdalta. Muutama kierros 2o,2n - neulosta ja sitten lisäten 8 silmukkaa tasavälein ja sileää silmänkantamattomiin. ( No ei nyt aivan.) Näkihän tyttö heti, että päähineestä vaikutti tulevan varsin väljä, mutta parempi liian iso kuin liian pieni, tyttö vakuutteli itsellensä ja antoi puikkojen soida. Kaikenlaisia ajatuksia kulki tytön mielessä, tunti kului ajatuksen voimalla.

Varmaan voisi alkaa kaventamaankin, tyttö mietti ja neuloi kaksi silmukkaa yhteen ensin kahdeksan silmukan välein, välikierros, sitten kavennukset seitsemän silmukan välein, kuuden silmukan... Työhän loppuu pian seinään, tyttö suri, sitten pitää alkaa varmaankin nukkumaan. Todellisuuskin iski, eihän tällaista tule ikinä käytettyä. Pipo oli mahdottoman iso, oikein megamyssy. Mutta nämähän ovat nyt muotia, mutta enhän minä seuraa muotia, ajatukset risteilivät tytön päässä. Sen verran tyttöä epäilytti, että hän jätti viimeiset kymmenen silmukkaa puikoille, eikä uskaltanut siinä illalla katkaista lankaa. Jos vaikka tulisi purkamisen tarve aamulla... Näine mietteineen tyttö nukahti, ei nyt niin tyytyväisenä, muttei niin epätyytyväisenäkään. Eikö tärkeintä olekin matka eikä maali.

Sen pituinen se.

Vaikka tämä kuulostikin sadulta, on tarina kuitenkin tosi. Vakuuttaakseni teidät armaat lukijani siitä, esitän seuraavaksi muutaman otoksen tästä ihmeellisestä myssystä. Olkaa hyvät!


Tämä on todellakin kyseinen mösä, eikä istuinalusta, joksi se kokonsa puolesta sopisi paremmin...


Tyttö juoksi vesisateessa myssy päälaella keikkuen, eikä se näyttänytkään enää yhtään niin typerältä..


Nämä ovat ainoat kuvat jotka onnistuin saamaan, ennen kuin tyttö hävisi nauraen yöhön... Vaaleanpunaisen myssy päässään.

Ja tiedonhaluisille tiedoksi: lankana oli Sirdar Hug ja puikkokoko 8.

torstai 9. syyskuuta 2010

Yleistä häslinkiä

Käsityörintamalla on aika hiljaista, suunnitelmia kyllä on, mutta toteutukset uupuu. Ihmeen kauan minulla on ollutkin neulomisinnostus tällä kertaa päällä, sillä yleensä innostukset vaihtelee välillä: käsityöinnostus - leipomis-ja ruoanlaittoinnostus - sudokuinnostus - lukemisinnostus ja välillä jotain muuta. Seuraavana olisi vuorossa toisen pojan pipo, kun kerran vanhempi sai jo omansa. Ostin kuitenkin yksiväristä samansävyistä lankaa toisen langan seuraksi ja tarkoitus olisi tehdä seuraava pipo noilla langoilla kaksinkertaisena, muuten tulee aika ohut (ja tietenkin tekeminen kestää kauemmin...).


Muuten elämä on mennyt hösäämisessä. Koulu alkoi ja heti osittain kaduttaa. En tiedä onko minulla tarpeeksi voimia opiskeluun. Pelkkä koulumatka tuntuu todella rasittavalta, noin 200 km edestakaisin vanhalla autolla, josta aina alkaa kuulumaan jotain ylimääräisiä kolinoita. Inhoan ajaa ison kaupungin keskustassa vaikka ehkä siihen tottuu kun kaupunki tulee tutummaksi, mutta se bensan määrä mitä tähän saa kulutettua! Tarkoitus on kyllä mennä välillä myös linja-autolla, mutta vuoroja menee vain aamulla ja iltapäivällä, jolloin koulupäivä venyy 12 tuntiseksi ja myös lasten hoitopäivä alkaisi kuuden maissa aamulla... Kaikenmoista taakkaa sitä itse itselleen haluaa, no onneksi yliopisto-opinnot ovat sen verran joustavia, ettei tarvitse koululle joka päivä raahautua. Ja mä oon innoissani! Hullu mikä hullu...

perjantai 3. syyskuuta 2010

Iltaraitoja

Huivin nimi tulee siitä, että tein yhden raidan iltaa kohti sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Silmukoita on noin 190, en jaksanut tarkistaa, koska silmukoiden määrä ei ole niin tarkka tällaisessa. Puikkoina kutosen pyöröt, koska ne oli ainoat omistamani pitemmät pyöröt. Huivista tuli aika kiva ja pehmeä, ainaoikeaa, kaksi kerrosta kutakin väriä 7 veljestä - lankaa. Mukavasti sai langanloppuja käytettyä.


Kuvaaminen oli aika mielenkiintoista, pihalla kovassa tuulessa kamera toisessa kädessä. Huivi ei oikein tuo parhaita puoliaan esiin...


Syksy on ainakin täällä päin jo kunnolla alkanut, joten huiville tuleekin pikimmiten käyttöä. Huivista tuli suhteellisen kapea ja lyhyt, koska leveän huivin pitäminen tuntuu minusta siltä, kuin olisi joku niskatuki kaulan ympärillä ja pitkän huivin päät taas eksyy kaikkiin kiellettyihin paikkoihin.