tiistai 21. syyskuuta 2010

Mösien mösä

Tapahtui eräänä iltana, ei niin kauan sitten, että eräs tyttö (nainen) päätti haluavansa neuloa. Siis neuloa niin, että tulisi jotain valmiiksikin ja nopeasti. Tyttö otti sängyllä hyvän istuma-asennon nojaten tyynyjen pehmustamaan sängynpäätyyn, hänellä oli seuranaan paksua lankaa, paksu lyhyt pyöröpuikko ja nukuttamista vailla oleva pieni poika. Poika, joka ei kyllä ollut sanan varsinaisessa merkityksessä aivan pieni enää (6v) nukahti viidessä minuutissa ja siitä alkaakin tämän tarinan jännittävämpi osa...

Tyttö ei viitsinyt nousta enää sängyltä lämpimän peiton alta katsomaan ohjeita vaan antoi langan soljua sormiensa välitse. Pipo, hiukan baskerimallinen, muttei mikään mahdoton, siinsi tytön tavoitteena. Tyttö muisteli, että kun hän oli joskus neulonut hiukan paksummalla langalla, työssä oli ollut mukana jotain 80 silmukkaa. Se vaikutti nytkin hyvältä lähtökohdalta. Muutama kierros 2o,2n - neulosta ja sitten lisäten 8 silmukkaa tasavälein ja sileää silmänkantamattomiin. ( No ei nyt aivan.) Näkihän tyttö heti, että päähineestä vaikutti tulevan varsin väljä, mutta parempi liian iso kuin liian pieni, tyttö vakuutteli itsellensä ja antoi puikkojen soida. Kaikenlaisia ajatuksia kulki tytön mielessä, tunti kului ajatuksen voimalla.

Varmaan voisi alkaa kaventamaankin, tyttö mietti ja neuloi kaksi silmukkaa yhteen ensin kahdeksan silmukan välein, välikierros, sitten kavennukset seitsemän silmukan välein, kuuden silmukan... Työhän loppuu pian seinään, tyttö suri, sitten pitää alkaa varmaankin nukkumaan. Todellisuuskin iski, eihän tällaista tule ikinä käytettyä. Pipo oli mahdottoman iso, oikein megamyssy. Mutta nämähän ovat nyt muotia, mutta enhän minä seuraa muotia, ajatukset risteilivät tytön päässä. Sen verran tyttöä epäilytti, että hän jätti viimeiset kymmenen silmukkaa puikoille, eikä uskaltanut siinä illalla katkaista lankaa. Jos vaikka tulisi purkamisen tarve aamulla... Näine mietteineen tyttö nukahti, ei nyt niin tyytyväisenä, muttei niin epätyytyväisenäkään. Eikö tärkeintä olekin matka eikä maali.

Sen pituinen se.

Vaikka tämä kuulostikin sadulta, on tarina kuitenkin tosi. Vakuuttaakseni teidät armaat lukijani siitä, esitän seuraavaksi muutaman otoksen tästä ihmeellisestä myssystä. Olkaa hyvät!


Tämä on todellakin kyseinen mösä, eikä istuinalusta, joksi se kokonsa puolesta sopisi paremmin...


Tyttö juoksi vesisateessa myssy päälaella keikkuen, eikä se näyttänytkään enää yhtään niin typerältä..


Nämä ovat ainoat kuvat jotka onnistuin saamaan, ennen kuin tyttö hävisi nauraen yöhön... Vaaleanpunaisen myssy päässään.

Ja tiedonhaluisille tiedoksi: lankana oli Sirdar Hug ja puikkokoko 8.

Ei kommentteja: