Retkeilyä

Käytiin tuolla rannikkoseudun puolella ulkoilemassa. Luontopolku oli mahtava ja se kulki lähes koko matkan pienen puron vieressä, aivan ihanat maisemat. Nyt ei koko reittiä kierretty, mutta pitää tulla joskus uudestaan paremmalla ajalla. Mukava iltapäivä oli!

Vihreätä ja voikukkia

Alkukesää jo elellään, kylläpä on kevät mennyt uskomattoman nopeasti. Pääsiäisen helteillä aloittelin itselleni helletoppia ja nyt sain sen valmiiksi. Lankana on Novitan tennessee ja puikkona 3½ pyöröt. Ohje on garnstudion sivuilta numerolla 107-8. Muuten tein aivan ohjeen mukaan, paitsi sileässä neuleessa neuloin hiukan vähemmillä silmukoilla. Minulla kun tapaa varsinkin edestakainen sileä olemaan aina aika löyhää. Ihan kiva tuli, iho vain on vielä niin kalpea, että pinkki ei vaikuta oikein hyvältä. Toppia pystyy myös käyttämään esimerkiksi mustan paidan päällä liivimäisesti.

Innostuttiin vanhemman pojan kanssa vähän leikkimään tuossa kuvanotossa. Poika kuvasi muutenkin kaikkea muuta kuin sitä paitaa, mutta eiköhän näistä jonkinlaisen käsityksen saa.

Tapion kaupasta kävin vähän aikaa sitten hakemassa langat kahteen syksyneuleeseen, dropsin talvilangat kun ovat tämän kuun alennuksessa. Tällä kertaa otin kerrankin aika hillittyjä värejä, vaaleanruskeaa ja petrolia, yleensä kun ihastun enemmän niihin punertaviin sävyihin. Se mitä langoista tulee on vielä pohdinnassa, mutta ohjeiden katseleminenhan on osa tätä mukavaa harrastusta.

Piristyksiä ja patalappu

Viime päivityksen valitusvirsi on nyt historiaa. Vietettiin miehen syntymäpäiviä pienehköllä porukalla ja seurueen viisaat naiset piristivät minua puheillaan. Pientä rentoilua nyt kun on mahdollisuus ja entistä ehompana päin tulevia haasteita, siinä suunnitelma.

Tässä rentoutuessa on samalla valmistunut patalappu "douple-knitting" -tekniikalla, en tiedä mikä sen suomenkielinen vastine on. Neuloessa muodostuu kuitenkin siistit sileät puolet kummallekin puolelle vastakkaisin värein. Kuvat on kamerakännykällä otettuja, koska oma kamera sanoi, toivottavasti tilapäisesti, sopimuksensa irti. Laitan parempia kuvia heti kun se on mahdollista.

Tuo kahvipannujen kuvio löytyi "Mine hobbyer"-nimisestä blogista. Neuletekniikkaa opettelin youtuben videoista, joita löytyy kirjoittamalla hakusanaksi "double knitting". Ihana tekniikka, hidas mutta kätevä. Aloitukseen ja lopetukseen löytyy moniakin eri tekniikoita, mutta minä aloitin luomalla vain toisella värillä ja ensimmäisellä kierroksella otin toisen värinkin mukaan, eli neuloin punertavalla silmukan oikein ja sinertävällä saman silmukan nurin ja jatkoin tätä koko kerroksen. Se oikea silmukka näkyy neulomispuolella ja nurja silmukka tulee toisen puolen väriksi. Kuviossa jokaista ruutua vastaa kaksi silmukkaa, se millä värillä sen kuvion haluaa neulotaan oikein ja toinen silmukka toisella värillä nurin. Nämä neulotaan aina niin, että kummatkin langat ovat joko sillä oikealla tai nurjalla puolella. Päättelyn tein vain yhdellä langalla, kun olin kerran aloituksenkin tehnyt. Mutta kannattaa tosiaan katsella noita videoita, jos tekniikasta kiinnostui, nämä minun selitykset on vähän sellaisia sinne päin -ohjauksia.

Lankana seitsemän veljeksen jämäkeriä ja puikot 3½.

Samalla kun tätä kirjoittelen, alkaa aurinkokin näkyä pilvien raosta. Jospa sateet olisivat tältä päivältä ohi ja pääsisi puutarhaakin kuopimaan. Tai no sanotaan nyt suoraan, että joutuisi, ei aivan minun mielihommaa kuitenkaan...

Keväinen valitusvirsi

Neulomisintoni on noussut aika hurjiin lukemiin aurinkoisten päivien myötä, on niin ihanaa istuskella seinustalla neulomuksen kanssa ja kuunnella linnun laulua (ja traktorien hurinaa kyllä myös, näin maalla asuvana). Minulla on muutamakin työ kesken ja niitä en osaa edes sisällä enää tehdä vaan karkailen pihalle muka lapsia vahtimaan. Kuvassa yksi valmistunut työ "sopivasti" näin kesän kynnykselle, piponen.

Lankana on ystävältä saatu Nalle Marjaretki (terveisiä!), ja ohje Novitan kesä 2010-lehdestä. Lähes sama ohje hieman pidemmällä resorilla on kevät 2010-lehdessä. En löytänyt kuin numeron 3 lyhyet pyöröpuikot, joten neuloin resorin tavallisesti ja pitsiosan neuloin kietomatta lankaa pikkusormeni ympärille, kuten yleensä saadakseni tasaisen neulepinnan, vaan neuloin tahallaan löysästi. Oikean kokoinen tuli. Pitsineulehan ei tässä mikään kaunistus ole, mutta päässä asettuu onneksi hieman kauniimmin. Tietysti kun kerran näkee vaivaa, niin voisi neuloa jotain kauniimpaakin neulepintaa...

Miten minulla sitten on tällä hetkellä niin paljon aikaa istuskella neulomassa? No, työt on loppu taas tältäerää ja lääkäri kielsi äkillisen rytmihäiriön takia liian raatamisen, kunnes selviää onko jotain vaarallisempaa taustalla. Voin siis istuskella ja rauhoittua hyvällä omallatunnolla. Vaikka ei ne lisälyönnit aluksi niin rauhoittavia kyllä olleet, yleensä kylläkin harmittomia.

Niinkuin kuvista näkyy meillä päin lakeutta alkaa ruohikko vihertää, mutta osa puista on vielä harmaita. Alhaalla pari kuvaa kukkapenkistämme, jossa rupeaa väriä näkymään pikkuhiljaa yhä enemmän.

 

Ja sitten se valitusvirsi minkä otsikossa lupasin: Miksi kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta? Tänään on ollut harvinaisen paha päivä, on niin paljon tekemistä ja virtaa ei ole yhtään. Aina kun tulee mieleen joku asia, mikä pitäisi myöskin tehdä, meinaa itkettää. Vaikka oikeastihan en juuri ikinä itke, meinaa vain itkettää. Pitäisi täytellä jotain lomakkeita, siivota, järjestää miehen synttäreitä, tehdä kissahäkki valmiiksi ja niin edelleen. Lista on loputon. Tai tällä hetkellä se tuntuu siltä. Vein lapset hoitoon, vaikka en tehnyt tänään yhtään koulutehtäviä, sekin itkettää. Oikeastaan koko maailman ongelmat itkettää: se, ettei perussuomalaiset olekaan hallituksessa potuttaa, vaikka en olekaan persujen kannattaja, toivoin vain, että politiikan suunta olisi muuttunut edes johonkin päin. Ja semmonenkin yksityiskohta uutisissa ahdisti, että Japanissa aletaan teurastaa Fukushiman lähistön karjaa. Ihmisen toiminnassa ei välillä ole järjen hiventä, eipä siis ole minunkaan toiminnassani.

Mutta kohti kesää mennään ja lupaan, että seuraava bloggaus on optimistisempi.

Pussukka

Ompelukonetta piti vähän lisätestata ja väsäsin tällaisen peruspussukan hipun ohjeen mukaan. Ohje oli hyvä ja pussukka on ihana.

Kangas ja vuorikangas ovat jämäpaloja yhdestä mekosta, jota en koskaan ole saanut valmiiksi ja vetoketjun purin yksistä haalareista !!!! jotka olen joskus teininä tehnyt, enkä todellakaan ikinä käyttänyt. Ompeluhistoriassani on siis kosolti epäonnistumisiakin, mutta tästä tuli yksi pala onnistumisten ketjuun. Koristeeksi virkkasin "African flower"-palan alkurivit, ohje löytyi CraftPassion-sivustolta. Jätin langanpäät päättämättä ja pujotin niihin lasihelmet, jotka on peräisin rikkimenneestä rannekorustani. Langat on jämäkeriä Novita Tennesseetä ja Marinea.

Kangasta voi käyttää kumpi puoli vain päällepäin, värit vain ovat vastakkaiset, eli toisella puolella pinkki oranssilla taustalla ja toisella puolella oranssi pinkillä taustalla. Laitoin pussukan toisen puolen siis oranssivoittoiseksi.

Tykkään. Mitähän sitä seuraavaksi taikoisi?