Keväinen valitusvirsi

Neulomisintoni on noussut aika hurjiin lukemiin aurinkoisten päivien myötä, on niin ihanaa istuskella seinustalla neulomuksen kanssa ja kuunnella linnun laulua (ja traktorien hurinaa kyllä myös, näin maalla asuvana). Minulla on muutamakin työ kesken ja niitä en osaa edes sisällä enää tehdä vaan karkailen pihalle muka lapsia vahtimaan. Kuvassa yksi valmistunut työ "sopivasti" näin kesän kynnykselle, piponen.

Lankana on ystävältä saatu Nalle Marjaretki (terveisiä!), ja ohje Novitan kesä 2010-lehdestä. Lähes sama ohje hieman pidemmällä resorilla on kevät 2010-lehdessä. En löytänyt kuin numeron 3 lyhyet pyöröpuikot, joten neuloin resorin tavallisesti ja pitsiosan neuloin kietomatta lankaa pikkusormeni ympärille, kuten yleensä saadakseni tasaisen neulepinnan, vaan neuloin tahallaan löysästi. Oikean kokoinen tuli. Pitsineulehan ei tässä mikään kaunistus ole, mutta päässä asettuu onneksi hieman kauniimmin. Tietysti kun kerran näkee vaivaa, niin voisi neuloa jotain kauniimpaakin neulepintaa...

Miten minulla sitten on tällä hetkellä niin paljon aikaa istuskella neulomassa? No, työt on loppu taas tältäerää ja lääkäri kielsi äkillisen rytmihäiriön takia liian raatamisen, kunnes selviää onko jotain vaarallisempaa taustalla. Voin siis istuskella ja rauhoittua hyvällä omallatunnolla. Vaikka ei ne lisälyönnit aluksi niin rauhoittavia kyllä olleet, yleensä kylläkin harmittomia.

Niinkuin kuvista näkyy meillä päin lakeutta alkaa ruohikko vihertää, mutta osa puista on vielä harmaita. Alhaalla pari kuvaa kukkapenkistämme, jossa rupeaa väriä näkymään pikkuhiljaa yhä enemmän.

 

Ja sitten se valitusvirsi minkä otsikossa lupasin: Miksi kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta? Tänään on ollut harvinaisen paha päivä, on niin paljon tekemistä ja virtaa ei ole yhtään. Aina kun tulee mieleen joku asia, mikä pitäisi myöskin tehdä, meinaa itkettää. Vaikka oikeastihan en juuri ikinä itke, meinaa vain itkettää. Pitäisi täytellä jotain lomakkeita, siivota, järjestää miehen synttäreitä, tehdä kissahäkki valmiiksi ja niin edelleen. Lista on loputon. Tai tällä hetkellä se tuntuu siltä. Vein lapset hoitoon, vaikka en tehnyt tänään yhtään koulutehtäviä, sekin itkettää. Oikeastaan koko maailman ongelmat itkettää: se, ettei perussuomalaiset olekaan hallituksessa potuttaa, vaikka en olekaan persujen kannattaja, toivoin vain, että politiikan suunta olisi muuttunut edes johonkin päin. Ja semmonenkin yksityiskohta uutisissa ahdisti, että Japanissa aletaan teurastaa Fukushiman lähistön karjaa. Ihmisen toiminnassa ei välillä ole järjen hiventä, eipä siis ole minunkaan toiminnassani.

Mutta kohti kesää mennään ja lupaan, että seuraava bloggaus on optimistisempi.