Pipo nro 1

Vanhemman pojan pipo on valmis. Lanka on pojan itse valitsemaa ja tietenkin sitten tosi ohutta, joten neulominen kestää jonkin aikaa ja pipo vaatii ehkä jostain kuluneesta trikoopaidasta tehdyn vuorin, jotta sillä pärjäisi edes pienillä pakkasilla.

Lanka: Dropsin Fabel
Puikot: 2½ pyöröt
Malli: Who? (ravelrysta) pöllökuvio

Langan ohuudesta johtuen tein mallista aikuisten koon ja lisäsin vielä yhden mallikerran eli 121 silmukalla neuloskelin. Koska lanka on tuollaista moniväristä, pöllökuviot eivät tule hyvin esiin, mutta onpa kuitenkin jotenkin kivempi kuin pelkällä sileällä tehty pipo. Pöllön päät jäi sen verran pieniksi (myös sen takia kun hyppäsin yhden kierroksen yli) että pitäisi hankkia esimerkiksi jotain puuhelmiä silmiksi, napit ovat liian isoja.

Nuo päälakikavennukset on aika kivat.

Huomioimatta kannattaa jättää takana näkyvän tietokonepöydän sotkuisuus, nuori herra ei valokuvan ottohetkellä suostunut nousemaan tuolista, koska ruudulla näkyi juuri Viirua ja Pesosta. Ihania ohjelmia kyllä ovat, näin sivuhuomautuksena.

Taas sen huomaa, ettei kannata pienistä valitella:" keuhkot on vähä kipeet, kylki on vähä kipee..." NO, nyt iski päälle oikein kunnon flunssa taas toisen sellaisen perään ja ne keuhkot ovat nyt yskiessä sitten todella kipeät. Ja koska tulehdusarvot ei ole nousseet, kyseessä on virus, joka pitää vain kärsiä. Nyt alan ymmärtämään äreitä vanhoja vaareja ja muoreja, jos kipu on jatkuvaa on vaikea olla iloinen. Kunnioitan niitä, jotka siihen pystyvät!

Öisiä ajatuksia

Ei, yskäni ei ole vieläkään täysin asettunut ja kyllä, kipeänä on niin keuhkot kuin kylkikin. En kai minä muuten olisi hereillä keskellä yötä, kai...

Surua on monesta asiasta, tällä hetkellä pahimpana se, että eräältä rakkaalta, vaikkakin jo iäkkäältä ihmiseltä on löytynyt levinnyt syöpä. Lapsuudesta muistan hänet mahtavana ihmisenä, huono omatunto vaivaa kun aikuisiällä ei ole tullut usein kyläiltyä hänen luonaan. En tunne häntä ikäänkuin aikuinen aikuisena, jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan. Mutta kai syyllisyys tällaisessa tilanteessa on ihan inhimillistä, en muutenkaan ole vanhempiani ja veljiäni lukuunottamatta kovin läheinen sukuni kanssa, pääasiassa nähdään sukujuhlissa. Mutta aina miettii niitä menetettyjä tilaisuuksia.

Suren myös kesän päättymistä. Viime talven pakkasten keskellä olin kuin zombie, en edes muista lopputalvesta mitään, toivoin vain, että se loppuisi. Tämä syksy päättää myös tietynlaisen rentousjakson, kun parin vuoden työttömyyden/lomautuksien/pätkätöiden jälkeen olemme kumpikin mieheni kanssa aloittamassa jotain uutta. Minä aloitan päiväopiskelut yliopistossa ja mahdollisesti jonkin osa-aikatyön ja mies on pääsemässä tai ainakin kunnolla hakemassa kokopäivätöihin. Hyvästi siis kiireettömät aamut, extempore-lähdöt jonnekin, päiväkävelyt ja rauhalliset päivät vailla minkäänlaista aikataulua. Tervetuloa paniikkiaamut lasten hoitoonviemisineen, auto-ongelmat, aikataulut ja stressi, mutta toivottavasti myös mukavat haasteet ja uudet tuttavat. Katsotaan kuinka äijän ja ämmän käy.

Sitten asiaan, joka vähän liippaa käsitöihin päin, eli olen omin kätösin kaatanut väriaineen ja suolan pesukoneeseen, sekä nostanut kovalla työllä pari kangaskappaletta sekaan, lisäksi värjätyt pyyhkeet/kassin piti nostaa vielä kuivumaankin. Mikä saavutus! Mutta suosittelen kyllä muillekin, itselläni ajatus lähti tuosta kangaskassista, mikä oli ehjä mutta kamalan haalistunut. En halunnut heittää hyvää ja tilavaa kassia kuitenkaan vielä pois, joten ostin pinkkiä pesukoneväriä, laitoin parit harmaantuneen vaaleat pyyhkeet sekaan, sekä mm. mustavalkoraidallisen topin, joka oli muuttunut musta-harmaa-raidalliseksi. ( Ei kuvassa, kun tuli niin kivan näköinen, että piti saada heti päälle.)

Loppukesän tunnelmia

Olen ollut niin tuottoisalla päällä, että unohdin kuvata yhden pipon jonka lähetin jo lahjaksi. Blogin pitäminen saa tuottoisaksi. Kyseessä oli samanlainen rinsessapipo-ohjeella tehty pipo jota olen tehnyt jo aiemmin. Nyt tein sen lilasta jämälangasta ja virkkasin siihen pinkin kukan. Puikot vaihdoin puolta numeroa isommiksi eli 3½, piposta tuli niin joustava, että mahtuisi varmaan kahdellekkin pikkutytölle yhtä aikaa. Mutta toisaalta pysyy varmaan yhdenkin päässä.

Laitanpa sitten kuvan mieheni tämän viikkoisesta "käsityöstä", sillä omia (kuvattuja) töitä ei ole valmistunut:
Mökki on mummolaan menossa.

Ja Einarin hassutuksista:

Ehtoot alkavat olemaan sen verran pimeitä, että syksyn huomaa olevan ovella. Toivottavasti syksy jatkuisi kuitenkin lämpimänä pitkään, ettei tulisi tämän lämpimän kesän jälkeen liian suurta pudotusta todellisuuteen...

Mehuvärjäystä

Pitihän sitten minunkin, kun kaikki muutkin. Nimittäin Kool Aidata. Helppoa ja halpaa, voin suositella. Tässä lopputulos:

Käytin neljä pussia väriä ja n. 200g lankaa. Vain Strawberrystä tuli kunnolla väriä, muut olivat hailakampia. Enemmänkin väriä olisi voinut siis olla.

Nuo kaksi tummempaa vyyhtiä ovat harmaasävyllistä Woolia, onneksi tuli noihin kokeiltua tuo tummemmanpunainen väri, kun muuten olisivat jääneet aika harmaiksi. Lisäksi laitoin Mangoa, eli oranssinpunertavaa. Tuossa vaaleammassa vyyhdissä on valkoista seitsemää veljestä- lankaa vajaa 100 grammaa. Väreinä Lemonade (vaaleankeltainen) ja Slammin' strawberry kiwi (pinkki). Alakuvassa näkyy reunassa tuo sävywool, mitä sain kaupanpäällisiksi lankakaupassa, sopivaa siis kokeiluihin.

Tässä ylimalkainen ohje:
(muitten ohjeita mukaillen)

Vyyhditä langat vaikka nojatuolin ympäri. Sido löyhästi. Jos kerät löysiä voi värjätä sellaisenaan.
Liota lankaa muutama minuutti vedessä.
Tee mehuseokset jauheista, mielestäni seoksen vahvuudella ei ole niin väliä, mielellään aika vahvaa.
Puristele langasta vähän vettä pois, laita langat esim. laakeaan piirakkavuokaan.
Kaada mehuseoksia sinne tänne mielialan mukaan ja kääntele lankaa vähän.
Mikroon pariksi minuutiksi. Jos vesi vielä värillistä minuutti lisää.
Huuhtele langat ja laita kuivumaan. Avot!

Eli periaatteessa siis langan päälle mehu ja mikroon.
Perusteellisemmat ohjeet löytyy mm. googlettamalla, näillä minun ohjeilla tulee sellaisia sinnepäin värjäyksiä. Mutta itse tykkään. Ja ei kyllä edes sotkenut, hellalla värjätessä voi tietysti tulla vähän enemmän sotkua.

Nyt pitäisi sitten neuloa näistä jotain kivaa, silloinhan sen vasta näkee kuinka värit asettuu.

Pikkuiset neuletyöt

Jostain syystä olen aina ennemmin tehnyt pääasiassa isompia neuletöitä, kuten paitoja. Nyt vasta olen innostunut pienemmistä ja helpommin valmistuvista töistä, kuten pipoista ja lapasista. Into onkin valtava, kun joka viikko on mahdollisuus saada jotain uutta ja ihanaa valmiiksi. Toisaalta näihin nopeampiin töihin ei kerry sellaista "sidettä" kuin johonkin ikuisuusvillapaitaan. Tulevaisuudessa tuskin muistan missä ja milloin neuloin näitäkin rannekkeita, mutta ihanat ne ovat silti. Ensimmäiset tekemäni rannekkeet:

Lankana Seitsemän veljestä, jota meni n. 70 grammaa.
Puikot: 3½
Ohje Knittystä .

Ohje oli helppo, lisäsin ranteeseen yhden mallikerran enemmän, jotta ei jäisi niin lyhyeksi. Rannekkeet pääteltiin ns. pivot-päättelyllä, helppo sekin kun googlettamalla katseli vähän ohjeita. Minun ymmärtääkseni tarkoitus on tehdä nirkkoreuna. Jos ymmärsin tarkoituksen aivan väärin, olisi kiva jos joku tietävämpi valaisisi asiaa.

Tässä lisäksi valmiina tämä vauvansetti, jota olenkin jo blogissani vilautellut. Lankana oli Dropsin Baby Merino, jota on ihana neuloa. Hatun malli on ravelrysta, Top down bonnet with anime character. Jätin tuon "anime characterin" vielä ainakin kirjomatta, mutta neuloin tuollaiset hauskat korvat. Olen jo hetken miettinyt jotain koristusta tai kirjontaa, jolla voisin kuvioida nuo kaikki osat, jolloin ne näyttäisi enemmän kuuluvan yhteen, mutta jollen keksi mitään voin ne näinkin antaa lahjaksi. Lahjalle tulee näillä näkymin tarvetta vasta vuoden vaihteessa, joten siihen asti on aikaa pohtia.

Hatun mallin oli joku ystävällinen suomentanut, kiitän. Hatussa oli paljon minulle uusia neuletekniikoita, joten hattu ei pienestä koostaan huolimatta valmistunut kovin nopeasti. Uutta oli mm. kasialoitus, jolla hattu aloitettiin ylhäältä päin ja nyörit tehtiin i-cord-tekniikalla, jota myös kokeilin ensimmäistä kertaa. Jostain syystä takkusin ohjeessa monta muutakin kertaa, mutta suurinpiirtein sellainen tuli kuin pitikin. En ole paljon neulonut pyöröllä, niinpä takkusin jo siinä, miten saan ainaoikeaa pintaa pyöröneuleessa... I-cordin tekeminen ainakin oli superhelppoa, joten ei kannata heivata neuleohjetta vaikealta kuulostavien sanojen takia.

Lämmintä tuntuu vielä tänäänkin olevan, mukavia loppukesän päiviä kaikille!